Asiantuntija. Maistelen sitä.
Kyllä, hyvältä maistuu ja kuka käskee olla alastatuksella liikkeellä? Ei äiti ainakaan. Äidit kehuvat aina. Personal trainerina minäkin suitsutan. Haukku ja nega-arvostelu, vähättely ja dissaamien ei vie eteenpäin eikä ne asu työkalupakissani.
Mä menen ilonkautta ja hyvällä boogiella. Miksikö? Koska rakastan työtäni ja arvostan ihmisiä, jotka yrittävät parhaansa. Sellaisia sparrattavia minulla on.
Tuntuuko asiantuntijuus jopa röyhkeältä ilmaisulta? Ei saisi, sillä sinä olet oman elämäsi asiantuntija. Sinä tiedät, miten arki rullaa, mitä siihen mahtuu ja miksi.
Tulin hetki sitten, kyllä : treenaamasta. Ja kun sen kirjoittaa, näyttää siltä, että treenaisi aika usein. Se ei pidä pakkaansa, ainakaan minun kohdallani. Maksimissaan neljästi viikossa harjoittelen fyysisesti. Korvien väliä yritän tuuletella ahkerammin. Joskus onnistun.
Minulla on motto: Tunti ja ulos.
Tunnissa pitää päästä pois salilta, lenkiltä, hellan ääreltä, koneelta. Tunnin ylitys on vapaahetoista hengailua. Sitäkin voi harrastaa, jos haluaa. Itse olen aivan liian perso elämälle, tuhlatakseni aikaa rutiineihin. Siksi: tunti ja ulos!
Mitenkäs sun laita? Oletko laskenut?
Kyselee, Merja
