Kesä jatkuu..

.. ja moni asia on pukeutumisesta kiinni. Pukeudun heinäkuussa kahdesti shortsiasuun ja useasti paksuun huppariin ja lämpimiin housuihin. En treenannut kertaakaan.

Siis heinäkuussa. En kertaakaan. Mitä tapahtui minulle, mitä tapahtui kunnolle?

-         - Ei juuri mitään.

Olin pakon sanelemalla lepolomalla olkapääni kanssa. Ja kyllä oli vaikeaa. Lepo ei siis tehnyt kropalle pahaa, mutta pään kanssa oli niin ja näin. Rotator cuff ja supraspinatus ottivat pääroolin elämässäni. Nyt lykkäsin heidät kulisseihin.

Muutama vuosi sitten heräsin siihen, että en muuten halua olla kahdenkymmenen vuoden päästä sängyssä ja katsoa ostostv:tä. Heräsin myös siihen, että se saattaa olla useammankin ihmisen tavoite. Niinpä aloin toimia.

Ideoin elämäntapamuutosleirin #YhdenYönJuttu ja viikonmittaisen #ItselleHyvä- leirin Kreetalla. # YhdenYönJuttu (kiitos demoleirillä olleelle Raijalle nimestä) on toteutunut useita kertoja, Kreeta odottaa vielä ensi kesään. Pakkolomallani tajusin juuri leirin syvimmän idean. Ei saa jäädä tuleen makaamaan!

Koska kesä jatkuu, ajattelin virkistää muistia, ennen kaikkea omaani.

Nyt alkavat lehdet ja netti syytää ahkerasti mantrojaan: Kesäkilot pois- pikastartti! tai Osta x-tuote, laihdut varmasti! tai Treenaa 6x viikossa- hanki unelmiesi vartalo!!

Hohhoijaa! Minua vähän ärsyttää toitotus timmistä kehosta. Eikö normaali riitä? Naisenvartalo, varsinkin, kun usein on kurvikas ja pehmeä. Naisvartalon ollessa myös synnynäisesti sporttinen, jalat pitkät tai hiukset vahvat. Optimia ei ole ja kuten kiropraktikkoni lakonisesti totesi: ‘Olemme matkalla hautaan ja kaikki muu matkalla on kompromissia.’

On musertavaa ajatella, että nollakunnosta pitäisi lähteä hippulat vinkuen treenaamaan, mielellään kahdesti päivässä. Tallaisia neuvoja olen jopa itse kokeillut oppimielessä eräällä superkurssilla rahkan syömiseen. Sellaista päivärytmiä eivät noudata liikunta-alla työskentelevätkään, miksi siis tavallinen liikkuja?

Hän, joka syystä tai toisesta on ajautunut huonoon fyysiseen kuntoon. Ja usko mua, harva on tehnyt sitä silkkaa laiskuuttaan!! En ole tavannut vielä ensimmäistäkään sellaista, joka on apuani tarvinnut.

Liikkujan syyllistäminen on todella väärä asenne. ‘Kulje mun kengissä hetki, niin tiedät..’ Jokaisella meillä on arkemme eikä siihen ole UKK-instituutin yleispätevää liikunta-tai ruokakaaviota.

Jos pitää kävelystä, kannattaa ensisijaisesti kävellä. Jos intohimo on - tanssi, tanssi, marjastus -marjasta.. Sitten he, jotka haluavat tehdä vatsalaudalla vatsalihaksia, löytävät itsensä salilta ja ryhmäliikkujat ryhmäliikuntatunneilta, ja he jotka eivät ole vielä päättäneet joko mitä luultavammin kokeilevat jotain uutta tai miettivät vielä kotonaan. Eikä se tarkoita, että sohvan pohjalla. Vaan omassa rauhassaan.

Elokuu on vielä kesäkuu. Nautitaan siitä. Ei aleta syksyillä liian aikaisin. Sitä  kyllä riittää.

Minä aloitin työt ja olen iloinen siitä päätöksestä, että valitsin ismin: Liike on lääke, ei panacod. Akuuteimman ajan toki joutuu turvautumaan oman kipukynnyksensä rajoissa jopa lääkkeisiin, mutta lopulta lihaksille, jänteille ja päälle on vain yksi yleisesti toimiva lääke: Liike. Supraspinatus ja rotator cuff kiittävät ja kumartavat- minua ;)

<3:llä Merja

Sitä makaa..

..niin kuin petaa