Ruokaviidakon terveystähtönen

Mietitkö koskaan oikeaa ja väärää tapaa syödä? Menetkö sekaisin säännöissä ja määräyksissä? Rasvoissa ja hiilareissa, proteiinigrammojen päiväsuosituksissa tai kaloreissa?

Läheiseni oli sairaalassa ja kyyläsin hänen ruoka-annostaan. Kulhollinen vihannespitoista keittoa pienillä prosessoidun lihan palasilla höystettynä, pari palaa graham-paahtoleipää, suolatonta Keijua sekä makea rahkajälkiruoka. Ehkä siinä oli maitolasillinenkin. En muista, koska ihmettelin keittoa.

Ruoka-annos oli identtinen Ravitsemusneuvottelulautakunnan 2014 säädösten kanssa. Viralliset ravitsemussuositukset toimivat kouluissa ja suurruokintakeskuksissa.

Prosessoidun ruoan problematiikka on suuri. Miksi ennen pysyttiin hoikkana kotiruoalla ja jaksettiin tehdä ruumiillista työtä? Toki kuoltiin nuorempana, mutta se taisi olla julkisen terveydenhuollon puute eikä ruoan.

Kukaan ei puhunut kaloreista. Eikä sinun kehosi ole kuullut kaloreista.

Minä uskon simppeliin maailmankuvaan. Ruokaa, lepoa, rakkautta ja.. mielekästä tekemistä. Ja simppeliin ruokaan.

Kaupassa valitsen juuri sen mahdollisimman yksinkertaisen vaihtoehdon. Voi, kerma, omena, porkkana, kananmuna.. kalat ostan kalastajalta suoraa. Margariineja en käytä koskaan, eineksiä..no jaa, joskus pinaattilettuja pahimpaan lorviin.

Joulu on parasta aikaa. Kaupoissa on runsaasti ja hyvälaatuisia alkutuotteita tarjolla. Niistä väännetään laatikoita, pikkuleipiä, piirakoita (lohi-muna-smetana-tilli-suolakurkku-sipuli-piirakka on suosikkini), viktoriankiisseliä riisipuuron rippeistä.. nyt tuli jo nälkä!

Perinteinen ja vähän ulkomaanvaikutteitakin saanut joulun juhla-ateria on hyvä perusta ihan arkeenkin. Joulun annoskoot ovat toki överit, juomakin maistuu ja ruokarytmikin menee ihan nilkoille, mutta mitäs sitten?

Minun piti kirjoittaa sairaalan ’terveellisestä’ ruoasta, siitä missä ei ole suolaa, eikä oikein mitään muutakaan. Nälkä siitä ei lähde eikä varsinkaan silloin, jos se on niin huonosti ihmiselle maistuvaa, ettei sitä voi syödä. Toipilaan pitäisi saada hyvää ruokaa ja riittävästi. Mutta se ei onnistu, koska on säädökset ja raamit. Toipilas on usein myös ruokahaluton. Yhteenlaskettuna tarjottimelle jäänyt ruoka plus vierailijoiden kanttiini-ja herkkutuliaiset, taltutetaan pahin nälkä. Sama kaava toimii myös kouluruokailussa?

Tuota pikaa, kun alkaa uuden vuoden laihdutusvouhotus, törmätään joka tuutista - arvaa mihin? Juuri siihen sairaalaruokaan. Ei suolaa, hirveän vähän ’kaloreita’ ja kauheasti leipää ja rasvatonta maitoa.

Minun mottoni on: ÄLÄ LAIHDUTA IKINÄ!

Ehkä ammun personal trainerina itseäni jalkaan tällä julistuksella. Sitä mieltä kuitenkin olen. Tiedän mistä puhun, koska olen ollut ikävuodet 16-40v ainaisella laihdutuskuurilla ja ryssinyt oman nälkäkeskuksen viisauden. Sittemmin empiiriset kokeet, ravitsemustieteen opinnot sekä elämänkokemus ovat antaneet minulle ainutlaatuiset tiedot, joita jakaa.

Tästä teemasta aion kirjoittaa jatkossa paljon, paljon.

Hyvää ja rauhallista joulua,

Nautitaan juhlasta ja pidetään arki hyvänä

<3:llä Merja