perjantai 1. tammikuuta 2016

Uutta virtaa!



Teitkö lupauksia?

Jotain maagista on puhtaassa sivussa, koskemattomassa hangessa, kalenterista ilman merkintöjä. On toivoa, on jännitystä ja paljon kokemattomia asioita.

Minä pidän aluista. Tänä vuonna lähdin mukaan tammikuun vegaanihaasteeseen. En siksi, että pelastaisin maailman, enkä siksi, että saisin paremman omantunnon vaan puhtaasta kokeilunhalusta. Kuukausi on lyhyt aika enkä ole koskaan vegaaniutta kokeillut.

Olen ihmetellyt vegaanista ruokavaliota. Se on toisaalta lähellä omaa arkiruokailuani, mutta myös vakavassa ristiriidassa sen kanssa. Vegaaniproteiinit tarvitsevat paljon perehtymistä ja kaikkien suolisto ei kestä palkokasveja. Toisaalta en pidä prosessoidusta ruoasta ja sitähän soijavalmisteet ovat. Eikä se varsinkaan ole lähiruokaa, eettisyydestä puhumattakaan.

Tiukalla treenikaudella vetäisen usein palautusjuomaa puntin jälkeen. Pukukopissa jo hölskyttelen jauheen sekaan veden ja kulautan lihasta korjaavaa liimaa kurkusta alas (kuvainnollisesti). Maistuu yleensä pahalle makeutus-ja makuaineelle. Päässä tykyttää toisaalta hyvänolonhypen tuoma ilo prosessin onnistumisesta, mutta olkapäällä soimaa myös huippulaboratoriossa kehitellyn sörsselin etiikka.

Kumarra sinne, pyllistä tänne. Kova haaste asettaa pienen ihmisen mutkalle. Sama se on muussakin tekemisessä. Kirjoittaisinko blogin vai siivoaisinko? Menisinkö junalla vai omalla autolla? Ostaisinko Itämeren kalaa vai kassissa tuotettua kirjolohta? Juureksia vai tuontiavokadon? Silkkiä vai puuvillaa?

Ratkaisin asian jo aikoja sitten, kun nuoruuden puristava mustavalkoisuus alkoi hellittää.. tuossa neljänkympin jälkeen. Mennään pienimmän riesan tietä ja mahdollisimman kestävin askelin. Aina ei voi kritisoida itseään, täytyy antaa järjenkin äänelle tilaa. Ei, ei järjen- vaan rakkaudenäänelle!! Rakkaudella ei usein ole tekemistä järjen kanssa. Itseään pitää rakastaa niin paljon, että tekee enimmäkseen hyviä valintoja.

Kuukausi on myös pitkä aika. Siinä ehtii tapahtua vaikka mitä! Aloitan sen nyt <3. Jännittävää sukellusta sinullekin!


Merja
Viininlehtikääryleitä - nam!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti