keskiviikko 1. kesäkuuta 2016

Kyläkauppoja


Ei voi sanoa, mikä on Kreetalla parasta. Yksi top 3 on ruoka!

Lähiruoka on päivittäinen luksus, kananmunia puutarhan kanalasta, juustoja pientuottajilta, yrttejä, hedelmiä, vihanneksia, pähkinöitä, oliiviöljyä, hunajaa.. suurin osa perheviljelmiltä, isoja täällä ei juuri olekaan.

Jos on joskus maistanut tuoreita saksanpähkinöitä, ei voi verrata niitä Suomen markettikamaan. Ero on kuin yöllä ja päivällä. En koskaan ajatellut, että sillä olisi pahemmin merkitystä, kunnes eräänä syksynä sain niitä vanhalta, metrin mittaiselta, mustiin pukeutuneelta mammalta. Hän ojensi pussillisen omapoimimiaan, lämpimän, elämää nähneen hymyn kera.

Kylällä on kolme ruokakauppaa. Pear Tree on niistä suosikkini. Vihannes-, papu- ja hedelmävalikoima on mahtava. Kaikki tuotteet ovat korkealaatuisia ja huolellisesti lajiteltu hyllyissä. Myös perunat, nuo punaisessa hiekkamaassa kasvaneet aarteet. Kauppa on pieni, mutta sieltä saa kaiken, mitä keksii syödä. Jättimäiset tynnyrit täynnä oliiviöljyä ja viinejä. Niistä voi valita sopivan annoksen. Tavallisin annos viiniä on puolitoista litraa, muovipullossa.

Pikkuruisella liha-, juusto- ja herkkutiskillä nököttää sulassa sovussa paikallinen feta ja anari , makkarat, kinkut ja tönkkösuolaiset minikalat, itsetehty tsatsiki, oliivit monessa muodossa, ja vaihtuva määrä pienherkkuja: täytettyjä paprikoita, juustoisia grillattavia..

Eniten rakastan pientä pöytää, jolla lepäävät tuoreet yrtit kauniisti punteiksi aseteltuina vesiastioissaan. Minttu, pinaatti, lehtipersilja, tilli, horta ja satokauden mukaan pöytään ilmestyvät muut sesonkituotteet. Kesäkurpitsan kukat ovat kauniita.

Enkä lakkaa hämmästelemästä kahden kassillisen hintaa. Kahdeksan euroa ei tunnu miltään.
Portokali eli appelsiinin viljelijä myy viiden kilon säkeissä mehukkaita hedelmiään. Tänä keväänä on ollut poikkeuksellinen viljelykausi. Ensin tuli voimakas myrsky ja pudotti valtavat määrät appelsiineja puista, sen jälkeen tuli tuholaiskärpästen legioona kuin tyhjästä. Viljelijä menetti 10.000 kiloa satoaan oikullisille säille ja tuholaisille. Ja koska puita ei ruiskuteta eikä käytetä kemiallisia lannoitteita, ovat tuhot suuria. Sen luomutuottajana ymmärrän hyvin. Ongelmamme ovat yhteiset.

– Voitte syödä lomalla pitsaa ja herkkuja, kun käytte treenaamassa, sanoi nainen viereiseltä matolta ryhmäliikuntatunnilla.

Minulle herkut ovat vihanneksia, papuja ja ihan tavallista ruokaa. Olen toki tehnyt pitsaakin, sellaista maailman parasta, jossa on pääosassa pavut, peruna, tomaatti ja feta. Kaikkein paras herkku on sitruuna-perunat. En kyllästy niihin koskaan!

Kuulostaako oudolta? Kokeilepa joskus. Lorota oliiviöljyä uunipannun pohjalle, pilko perunat, Suomessa Nicola on siihen parasta, heitä sekaan reilusti sitruunan mehua ja suolaa. Lykkää uuniin 250. Lisää vielä lautasella vähän sitruunamehua.. mmm.. Sitä meidän ruokapöydässä on aina juhlapäivinä, ja Itsenäisyyspäivälounaalla joka vuosi.

Viimeksi täällä asuessamme taisin tehdä niitä lähes joka ilta-aterialle. Eli sellaiset 60 kertaa. Sanotaan, että peruna lihottaa. Minä sanon empiiristen kokeiden mukaan, että höpöhöpö. Oikea ruoka ei lihota ketään.

Toinen kylämme kauppa on Coop. Siellä on ainainen epäjärjestys ja kaaos. Vihanneskaappi on vähän sinne päin, seassa on pilaantuneita tomaatteja ja maitokaapin vieressä lattialla odottaa hyllyttämistä juustot. Kauppias ei puhu paljoakaan englantia, mutta selailee monta päivää tiskin takana tuomiamme autolehtiä.

Oliiviöljystä tehtyjen kauneudenhoitosarjojen ja viinien seasta pilkistää dildot, kuin ilkkuen meitä. Viimeksi kaupassa käydessä nuorimmaiseni toimitti tohkeissaan asiaa.

– Äiti, ne kikkelit on myyty!
– Vai niin.
– Voinko mä ostaa limua? lapsi jatkaa.

Hän tietää, että on turha kinuta Kokista tai 7 Up’ia, koska tämä äiti ostaa vain paikallista. Ja koska limu on loppu, sitä ostetaan.

Meillä on tapana tehdä kello kahdentoista cocktail. Opin tavan Esalta. Ihan joka päivä ei muisteta tehdä, eikä siihen tule alkoholia vaan tuorepuristettuja mehuja ja paljon hedelmiä. Lapset arvostavat enemmän limua ja se on just hyvä niin. On kesä ja on lomaa koulusta.

<3 :llä Merja


Ps. Eilen tein niin hävyttömän hyvää vihannesvuokaa, että hävettää. Kuva kertoo juuri sen mitä pitääkin, rumaa mutta hyvää.












1 kommentti: