Ei voi sanoa,
mikä on Kreetalla parasta. Yksi top 3 on ruoka!
Lähiruoka on päivittäinen luksus, kananmunia puutarhan kanalasta, juustoja pientuottajilta, yrttejä, hedelmiä, vihanneksia, pähkinöitä, oliiviöljyä, hunajaa.. suurin osa perheviljelmiltä, isoja täällä ei juuri olekaan.
Jos on joskus
maistanut tuoreita saksanpähkinöitä, ei voi verrata niitä Suomen
markettikamaan. Ero on kuin yöllä ja päivällä. En koskaan ajatellut, että sillä
olisi pahemmin merkitystä, kunnes eräänä syksynä sain niitä vanhalta, metrin
mittaiselta, mustiin pukeutuneelta mammalta. Hän ojensi pussillisen omapoimimiaan, lämpimän, elämää nähneen hymyn kera.
Kylällä on kolme
ruokakauppaa. Pear Tree on niistä suosikkini. Vihannes-, papu- ja
hedelmävalikoima on mahtava. Kaikki tuotteet ovat korkealaatuisia ja
huolellisesti lajiteltu hyllyissä. Myös perunat, nuo punaisessa hiekkamaassa
kasvaneet aarteet. Kauppa on pieni, mutta sieltä saa kaiken, mitä keksii syödä.
Jättimäiset tynnyrit täynnä oliiviöljyä ja viinejä. Niistä voi valita sopivan
annoksen. Tavallisin annos viiniä on puolitoista litraa, muovipullossa.
Pikkuruisella
liha-, juusto- ja herkkutiskillä nököttää sulassa sovussa paikallinen feta ja
anari , makkarat, kinkut ja tönkkösuolaiset minikalat, itsetehty tsatsiki,
oliivit monessa muodossa, ja vaihtuva määrä pienherkkuja: täytettyjä
paprikoita, juustoisia grillattavia..
Eniten rakastan pientä
pöytää, jolla lepäävät tuoreet yrtit kauniisti punteiksi aseteltuina
vesiastioissaan. Minttu, pinaatti, lehtipersilja, tilli, horta ja satokauden
mukaan pöytään ilmestyvät muut sesonkituotteet. Kesäkurpitsan kukat ovat
kauniita.
Enkä lakkaa
hämmästelemästä kahden kassillisen hintaa. Kahdeksan euroa ei tunnu miltään.
Portokali eli
appelsiinin viljelijä myy viiden kilon säkeissä mehukkaita hedelmiään. Tänä
keväänä on ollut poikkeuksellinen viljelykausi. Ensin tuli voimakas myrsky ja
pudotti valtavat määrät appelsiineja puista, sen jälkeen tuli tuholaiskärpästen
legioona kuin tyhjästä. Viljelijä menetti 10.000 kiloa satoaan oikullisille
säille ja tuholaisille. Ja koska puita ei ruiskuteta eikä käytetä kemiallisia
lannoitteita, ovat tuhot suuria. Sen luomutuottajana ymmärrän hyvin. Ongelmamme
ovat yhteiset.
– Voitte syödä
lomalla pitsaa ja herkkuja, kun käytte treenaamassa, sanoi nainen viereiseltä matolta ryhmäliikuntatunnilla.
Minulle herkut
ovat vihanneksia, papuja ja ihan tavallista ruokaa. Olen toki tehnyt pitsaakin,
sellaista maailman parasta, jossa on pääosassa pavut, peruna, tomaatti ja feta.
Kaikkein paras herkku on sitruuna-perunat. En kyllästy niihin koskaan!
Kuulostaako
oudolta? Kokeilepa joskus. Lorota oliiviöljyä uunipannun pohjalle, pilko
perunat, Suomessa Nicola on siihen parasta, heitä sekaan reilusti sitruunan
mehua ja suolaa. Lykkää uuniin 250. Lisää vielä lautasella vähän
sitruunamehua.. mmm.. Sitä meidän ruokapöydässä on aina juhlapäivinä, ja
Itsenäisyyspäivälounaalla joka vuosi.
Viimeksi täällä
asuessamme taisin tehdä niitä lähes joka ilta-aterialle. Eli sellaiset 60
kertaa. Sanotaan, että peruna lihottaa. Minä sanon empiiristen kokeiden mukaan,
että höpöhöpö. Oikea ruoka ei lihota ketään.
Toinen kylämme kauppa on
Coop. Siellä on ainainen epäjärjestys ja kaaos. Vihanneskaappi on vähän sinne
päin, seassa on pilaantuneita tomaatteja ja maitokaapin vieressä lattialla odottaa
hyllyttämistä juustot. Kauppias ei puhu paljoakaan englantia, mutta selailee
monta päivää tiskin takana tuomiamme autolehtiä.
Oliiviöljystä
tehtyjen kauneudenhoitosarjojen ja viinien seasta pilkistää dildot, kuin
ilkkuen meitä. Viimeksi kaupassa käydessä nuorimmaiseni toimitti tohkeissaan
asiaa.
– Äiti, ne
kikkelit on myyty!
– Vai niin.
– Voinko mä ostaa
limua? lapsi jatkaa.
Hän tietää, että
on turha kinuta Kokista tai 7 Up’ia, koska tämä äiti ostaa vain paikallista. Ja
koska limu on loppu, sitä ostetaan.
Meillä on tapana tehdä kello kahdentoista cocktail. Opin tavan Esalta. Ihan joka päivä ei muisteta tehdä, eikä siihen
tule alkoholia vaan tuorepuristettuja mehuja ja paljon hedelmiä. Lapset
arvostavat enemmän limua ja se on just hyvä niin. On kesä ja on lomaa koulusta.
<3 :llä Merja
Ps. Eilen tein
niin hävyttömän hyvää vihannesvuokaa, että hävettää. Kuva kertoo juuri sen mitä
pitääkin, rumaa mutta hyvää.
Sitruunaperunat voi nam :P opin sen sinulta :)
VastaaPoista