torstai 16. kesäkuuta 2016

Tavallinen päivä, tavalliset mietteet

Olen aivan hurahtanut Gavalochorin ryhmäliikuntatunteihin.

                                          Aamiainen klo 7

Joka tiistai ja torstai kello 9-11 on mun omaa spesiaaliaikaa, laatu sellaista. Ensimmäinen tunti on ihan tykkitappoa!

Lämmittelyn jälkeen vedetään minuutin ja puolentoista settejä h-y-v-i-n eristäviä ja hapottavia liikkeitä. Varokaa vain, minulla on muutama tuliaisina Dance-80’s-Fit-tunneille! 

Hengähdysminuutteina ne höpisevät jotka jaksavat. Minä en. Painan käsillä polvia ja läähätän. Selkään porottanut auringonläikkä ei ainakaan helpottanut oloani.

Tunnilla olin niin keskittynyt aivan uudenlaiseen liikkeeseen, etten kuullut, kun Sarah korjasi asentoani sanallisesti kolmasti. Saatiin hyvät naurut. Herraisä mikä liike! Paino takajalalla, jalka 90 asteen koukussa, kroppa ylösvedettynä ja etujalka liikkuu ylös, ei siis ylös itseen päin vaan ihan vain ylös siltä paikalta. Ja keho balanssissa eikä kumpikaan jalka nouse puolikkaasta asennosta koko minuuttiin. Nytkytetään minuutti kumpaakin etujalkaa ylös.. Varmasti tuttu taistelulajien harrastajille? Minun tanssijankehoni ei meinaa millään ottaa käskyä vastaan. Pääsin kuitenkin juoneen mukaan nyt toisella yrittämällä. Treenisarjat vaihtuivat tiistaina.

Mietinkin tässä näiden tuntien merkitystä itselleni. Toki ammatillisesti opin uutta ja se on hyvä bonus, mutta on niin ihanaa asettua Mrs. Nobody’na riviin ja tehdä mitä käsketään. Yleensä kun on itse siellä keksijä-tsempparin roolissa, on osien vaihto aivan superupeaa.

Sieltä omalta matoltaan voi tarkkailla ohjaajan maneereita, tyyliä, biisivalintoja ja karismaa.
Ehkäpä se on tärkein. Karisma. Hyvä ohjaaja on aina jollain tapaa erityinen. Olen ollut hyvin koostetuilla tunneilla, sellaisilla, joita on mietitty hartaasti ja huolella. Olen ollut yksinpuhujien, egoistien, huutajien, höpöttäjien ja helposti samaistuttavien, hurmaavien ja koukuttavien ohjaajien huomassa. Kaikilla tunneilla oppii. Erityisesti oppii huonoilla tunneilla.

Ohjaaja on aina töissä. Joka paikasta tulee ideoita ja vinkkejä. Voi kunpa muistaisi aina kirjata kaiken ylös!

Hyvin ihastuttava on toinenkin tunti. Teemanan on pilates. Aika kaukana tuo siitä taitaa olla, mutta hyvää venyttelyä ja kehonhuoltoa ja piinallisia kehonpainoliikkeitä. Olen niihinkin aivan myyty. Huomaan kuinka jumissa kroppani onkaan. Kehonhuoltoon pitäisi paneutua ennen kaikkea, kun nukkuu vieraassa sängyssä tai joutuu istumaan prätkän kyydissä. Minä unohdin huoltopalloni kotiin ja kas, kreikkalaiseen moodiin päästyäni en sellaista ole saanut ostettua.

Minulle käy aina näin. Tulen tänne suurin suunnitelmin ja odotuksin. Pakkaan salihanskoja, kolonnan lenkkareita ja ekana viikkona ostelen kivoja treenikuteita (nehän ovat ihan välttämättämiä! Not.). Sen olen oppinut, että heti pitää tehdä tietyt asiat. Appelsiininpuristinta en ole saanut neljään viikkoon hankittua eikä sitä enää viitsikään, mutta olen astunut ovista, joita en tiennyt olevankaan. Ja niistä, joiden olemassaolon tiesin. Avrio, avrio.. (huomenna, huomenna) ei ole oikein suomalaiselle suorittajalle sopiva tyyli.

Tänään vihdoin kävin neuvottelemassa ensi kesän hyvinvointiviikosta, #Itsellehyvää , joka siis on #YhdenYönJuttu- hyvinvointileirin kreetalainen lomasisko.
                                                Neuvotteluvaatteissa ja huulipunassa

Täällä vain ei neuvotella kuten Suomessa. Täällä pähkäillään, ei olla odottamassa asiakasta ajallaan eikä varsinkaan kuunnella. Mutta hotellin tarjouksen kuitenkin saan sähköpostiin muutaman päivän sisällä. Pidän pienen tarjouspalaverin vielä toisen hotellin kanssa. Sen hotellinjohtaja jotenkin mystisesti katosi talvella sähköpostien ulottumattomiin. Sai ehkä kenkää, kuten edeltäjänsäkin.
Eli Almyridassa kaikki hyvin. Tulee aamu ja tulee ilta, siinä välissä täytyy elää. Noh, nuoret näköjään elävät öisinkin.

Tällaisen iäkkäämmän rouvan täytyy nukkua, jotta jaksaa tehdä mukavia asioita. Kuten rappustreenejä, biitsikahvakuulaa, vesijumppaa ja juosta mäkitreenejä. Muunlaisiahan ei voi tehdä, koska Almyridan ranta on mäkien ja vuorten saartama.

Mä olen kohta niin levännyt, että jaksan taas kotona tarttua toimeen. Lasken päiviä, sillä rakastan työtäni. Liikuttaa ihmisiä!

<3:llä Merja

Ps. olis paljon videoklipsejä, jospa vain osaisin liittää..



                                                           Tyttären kanssa 1. Gavalochorin tunnilla


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti